Kirjoitukset

Vaihtokokemuksia Norjasta

Heippa patinistit ja terveisiä Oslosta!

Olen Essi Jäntti, kolmannen vuoden historian opiskelija ja tällä hetkellä olen suorittamassa vaihto-opintoja Oslossa yhden lukukauden ajan. Helmikuun lopussa takanani on vaihdon ensimmäiset kaksi kuukautta, joten on sopiva hetki hieman avata ensikokemuksiani täältä ja antaa toivottavasti hyödyllisiä vinkkejä ja näkökulmia muille vaihto-opintoja harkitseville ja Oslosta vaihtokohteena kiinnostuneille.

Itselläni ajatus vaihtokokemuksesta osana yliopisto-opintojani oli ollut läsnä jo opintojeni alusta lähtien. Niinpä päädyin hakemaan vaihtoon vuosi sitten tammikuussa, sillä suunnitelmani oli ajoittaa vaihto-opinnot kandivaiheeni loppupuolelle. Näin jälkeen päin katsottuna ajoitus on ollut sopiva; kandin työstäminen ei kolkuta enää takaraivossa ja vaihtoaika tarjoaa mukavan irtioton kandi- ja maisterivaiheiden välille. Vaihtokohteen valinta sen sijaan oli hieman haastavampaa ja lopulta luulen valinneeni osittain mututuntumalla, joka on usein osoittautunutkin toimivaksi keinoksi. Yksi valintakriteereistäni kuitenkin oli, että vaihtokohteessa olisi pärjättävä englannilla. Oman lisämausteen hakuprosessiin toi korona-ajan arvaamattomuus, jonka vuoksi Norja tuntui terveydenhuollon ja etäisyytensä puolesta suhteellisen turvalliselta valinnalta. Suurena apuna olivat myös opiskelijan käsikirjan kautta löytyvät edeltävien vaihto-opiskelijoiden kirjoittamat vaihtoraportit, joiden kautta Oslosta välittyi kuva opiskelijaelämältään vilkkaana kaupunkina, jossa vaihtojärjestelyt tulisivat sujumaan melko suoraviivaisesti. Lopulta tiiviin googlettelun myötä tapahtunut Norjaan ja Oslon yliopistoon tutustuminen sinetöi päätöksen. Maa tarjoaa vaihtokohteena vilkasta kaupunkielämää kulttuurikohteineen sekä upea luonto nähtävää koko puolelle vuodelle.

Yksi Oslon hyvistä puolista on se, että SiO (Studentsamskipnaden) takaa normaaliolosuhteissa jokaisella vaihto-oppilaalle opiskelija-asunnon, jolloin hintataso pysyy opiskelijaystävällisenä. Vaikka koronan vuoksi tämä periaate ei nyt ollutkaan omalla kohdalla voimassa, hyvän tuurin ja ajoissa tehdyn asuntohakemuksen myötä sain tietää jo edeltävän lokakuun aikana saaneeni täysin kalustetun huoneen seitsemän hengen soluasunnosta yhdestä isoimmista opiskelija-asuinalueista Oslossa. Täällä opiskelija-asunnot muistuttavat paljolti Suomen opiskelija-asuntoja ja vuokranmaksaminen, pyykkivuorot ja muut asumiseen liittyvät käytännön asiat hoituvat kätevästi nettisivujen tai sovelluksen kautta. Itse suosittelisin kaikkia vaihtoon lähteviä harkitsemaan soluasumista, sillä se takaa helpon tavan tutustua muihin uusien asioiden äärellä oleviin ja helpottaa kotiutumista huomattavasti. Omalla kohdallani kämppiksistäni on jo muotoutunut hyviä ystäviä, joiden kanssa kokataan yhteisiä illallisia lähes päivittäin ja matkustellaan ympäri Norjaa. Myös asuminen alueella, jossa on paljon muita kansainvälisiä opiskelijoita, takaa sen, että uusia tuttavuuksia tulee tehtyä lähes päivittäin.

Vaihtokohteen valintaani vaikutti myös Oslon yliopiston tarjoama mielenkiintoinen kurssivalikoima, jossa englanninkielisiä kursseja löytyy runsaasti. Kuitenkin hakuvaiheessa on hyvä huomioida, että yliopistojen sivuilla näkyvät kurssivalikoimat eivät välttämättä ole ajan tasalla. Esimerkiksi Oslon yliopiston kurssitarjonta varmistui vasta viime marraskuussa, jonka jälkeen oli vasta mahdollista tehdä lopulliset valinnat. Kurssini eivät lopulta enää vastanneet vuosi sitten hakupapereihin laittamiani kursseja, joten suosittelen hakuvaiheessa olemaan kiintymättä liikaa tiettyihin kursseihin ja varautumaan muutoksiin.

Valitsemillani kursseilla opetuksessa yhdistellään luentoja sekä seminaareja, joissa opiskelijoiden odotetaan osallistuvan keskusteluun aktiivisesti. Kurssit ovat pääasiassa 10 opintopisteen laajuisia ja ne kestävät koko lukukauden ajan. Kursseihin sisältyy lyhyempiä kirjoitustehtäviä pitkin lukukautta ja lopuksi yksi laajempi essee sekä tentti. Luettavaa on jokaiselle luentokerralle paljon, useimmiten muutamia artikkeleita sekä useita kirjojen kappaleita. Oma tuntuma tässä vaiheessa kuitenkin on, että työmäärä jakautuu hyvin koko lukukauden ajalle. Oslon yliopistolla on myös hyvä tarjonta norjan alkeiskursseja kansainvälisille opiskelijoille, jos vaihdon aikana haluaa päästä tutustumaan kieleen paremmin.

Opiskelijaelämältään Oslo on todella vilkas. Kampusalueelta löytyy useita opiskelijakahviloita, joissa järjestetään myös bileitä ja illanviettoja, sekä opiskelijabaarit isoimmissa opiskelija-asuinalueissa tarjoavat viikoittain tapahtumia karaokeilloista tietovisoihin. Näiden paikkojen tapahtumat ovatkin todella suosittuja kansainvälisten opiskelijoiden parissa opiskelijan lompakolle sopivamman hintatason vuoksi. Oslossa opiskelee suuri määrä kansainvälisiä opiskelijoita, joten monenlaista tekemistä ja erilaisia tapahtumia on tarjolla; museokierroksia, talviolympialaisia, retkeilyä ja laskettelua, mainitakseni muutaman.

Oslo on kaupunkina myös hyvin eläväinen ja etenkin koronarajoitusten purkauduttua, kaupunki on herännyt eloon. Kulttuuritapahtumia- ja kohteita löytyy moneen makuun, yöelämä on vilkasta sekä kaupunki on täynnä ihania kahviloita ja second hand-kauppoja. Osloon pääsee helposti tutustumaan metron ja ratikan avulla sekä keskustan kompaktius helpottaa kulkemista. Nähtävää riittää toki myös muualla päin Norjaa, jonne matkustaminen sujuu helpoiten junalla tai lentokoneella kohteesta riippuen. Monet vaihtarit matkustavat vaihdon aikana muun muassa Ruotsissa ja Suomessa, mutta omalla kohdalla matkat tulevat keskittymään suurimmaksi osaksi Norjan sisälle. Tähän mennessä olen kerennyt reissaamaan pohjois-Norjassa sijaitsevaan Tromssaan, jossa maisemat olivat vertaansa vailla. Kuten kaikki varmasti tietävät, Norja on kuitenkin kallis maa, mikä on hyvä ottaa huomioon matkajärjestelyjä tehdessä. Mitä aikaisemmin matkalippuja varailee, sitä halvemmalla reissun pystyy toteuttamaan. Opiskelija-alennus auttaa onneksi monessa kulussa; kuukausilippu julkisiin maksaa noin 48 euroa, salijäsenyys 20 euroa kuukaudessa (sisältäen myös ryhmäliikunnat ja uimahallin) ja olut opiskelijabaarissa 5 euroa.

Opiskeluintoa ja ihanaa alkavaa kevättä kaikille! Autan mielelläni ja kerron kokemuksistani tarvittaessa lisää: essi.jantti@tuni.fi.

Miten päädyin nykyiseen työhöni?
Teemu Siltanen, Nurmijärven kunnan viestintäpäällikkö

Koulutus:
FM (pääaineena historia), Tampereen yliopisto, 2015
YTM (pääaineena valtio-oppi), Tampereen yliopisto, 2017

Ainejärjestö Patinan 50-vuotishistoriateoksessa on valokuva syksyltä 2008. Kuvassa näkyy joukko yliopistouransa alkutaipaleella olevia noin parikymppisiä fukseja. Yhdellä heistä on ruma lippalakki päässään ja epävarma katse silmissään. Olin ensimmäisiä päiviä yliopistolla ja noina päivinä kaikki oli uutta. Enää en käytä lippalakkia tai ystävysty yhtä helpolla, mutta viehätyn edelleen uusista asioista. Nyt hieman yli 12 vuotta myöhemmin työskentelen viestintäpäällikkönä Nurmijärvellä.

Minulta pyydetään usein tekstejä, mutta harvemmin itsestäni. Toivon, että lukijana löydät uratarinastani samaistumisen pisteitä, jotka saavat sinut ajattelemaan omaa polkuasi.

Mainittu fuksivuosi oli uusien ystävyyksien mutta myös baari-iltojen marinoima. Jossain välissä päätin, että keskittyisin jatkossa paremmin opiskeluun. Tämän jälkeen huomasin rakastavani opiskelua ja tutustuin itseeni opiskelemalla maailmaa. Samalla tutustuin rakastettaviin ihmisiin. Epävarmuus hävisi vuosien karttuessa.

Vähemmistöpolitiikka alkoi kiinnostaa minua, ja käsittelin kandissani ja myöhemmin gradussani romanipolitiikkaa suomalaisen 1900-luvun asuntopolitiikan näkökulmasta. Hylkäsin viimeistään tässä vaiheessa ajatukseni opettajanurasta ja päätin, että minusta tulisi vähemmistöpolitiikan asiantuntija – todennäköisesti virkamies tai tutkija.

On ihmeellistä, kuinka yksikin tukea osoittava ihminen voi vaikuttaa toisen elämään. Minulle yksi tällainen on Marko Nenonen, joka tuki opettajana minua koko opiskeluaikani. Marko oli niitä opettajia, joita aidosti kiinnosti, mitä minusta tulisi. Myöhemmin seminaariryhmässä hän antoi toisinaan tiukkaakin palautetta, mutta kaikki tämä viesti välittämisestä – hänelle tutkielmani tai tulevaisuuteni ei ollut samantekevä. Toivon, että sinullakin lukijani olisi ainakin yksi tällainen mentor opiskeluidesi aikana.

Tein ensimmäiset opiskeluvuodet töitä kirjakaupassa ja yhden kesän olin myös Särkänniemen tukkijätkänä. Nämä kokemukset asiakaspalvelusta ovat hyödyttäneet minua jokaisessa myöhemmässä työtehtävässäni. Halusin kuitenkin kokemusta, joka avaisi ovia asiantuntijauralle. Olin yhteydessä ministeriöön ja sovin harjoittelupaikasta. Sitten juustohöylä vei harjoitteluani varten varatut määrärahat ja selkeältä uravisioltani katosi pohja.

Patinan järjestämässä HOL-seminaarissa yhtenä puhujana oli viestintäalan yrittäjä Rami Kangas. Hän maalasi, kuinka lapsenkengistä aikuisuuteen ponnistava sosiaalinen media tarjoaisi töitä juuri humanisteille. Innostuin ajatuksesta, että opinnoistani löytyisi kytkös markkinointialalle. Jännityksestä huolimatta rohkaistuin tekemään yhden työelämäni merkittävimmistä liikkeistä. Nykäisin yrittäjää hihasta, ja totesin, että hänen kannattaisi ottaa minut töihin. Lähetin perään nykysilmin katsottuna ontuvan hakemuksen, mutta Ramin vaakakupissa painoi hyvä ensivaikutelma. Tuosta melko sattumanvaraisesta kohtaamisesta alkoi yli 6 vuotta kestänyt yhteistyö, jonka aikana kasvoin viestinnän ammattilaiseksi.

Aluksi työllistyin harjoittelijaksi ja sain pikakoulutuksen sisältömarkkinointiin ja myyntityötön. Huomasin, että sovin alalle ja viestintä alkoi tuntua varteenotettavalta uravaihtoehdolta. Harjoittelun jälkeen jatkoin yhteistyötä freelancer-pohjalta (pyysin puolet pienempää korvausta kuin viestinnän ammattilaiset, jotta sain vaalittua ainokaisia suhteitani ja kerrytin kokemusta kirjoitustyöstä). Aloin myös julkaista blogitekstejä ja kirjoittaa ainejärjestön lehteen. Lisäksi kirjoitin ammattijärjestön tilaushistorian.

Samoihin aikoihin hakeuduin Patinan 50-vuotishistoriateoksen työryhmään, ja minua pyydettiin teoksen myynti- ja markkinointisuurvisiiriksi. Toin oppimani taidot kirjaprojektiimme, ja myimme noin puolet painosmäärästä jo ennen kirjan julkaisua. Samassa työryhmässä oli useita mahtavia patinisteja, ja osa oli mukana tiedelehti Hybriksen toimituskunnassa. Pian olin mukana lehden toiminnassa, ja jatkoin toimituskunnassa yhteensä seitsemän vuoden ajan (kannustan sinuakin lämpimästi kirjoittamaan Hybrikseen!).

En kuitenkaan ollut täysin varma siitä, että markkinointiala olisi varmasti oma juttuni. Hakeuduin toiseen korkeakouluharjoitteluuni ammattijärjestöön, jossa sain tehdä monipuolisesti erilaisia tehtäviä. Mutta viestintäala veti minua takaisin, ja kun minulle ehdotettiin viestintäkonsultin pestiä Ramin ja hänen vaimonsa Ilonan perustamasta viestintätoimistosta, otin paikan empimättä vastaan.

Työskentelin viestintäkonsulttina noin neljä vuotta ja viimeistelin töiden ohella myös molemmat graduni. Tänä aikana kehityin noviisista viestinnän ammattilaiseksi (tärkeimpänä mentorinani toimi muuten Patinan alumni Laura). Sain hoitooni monipuolisia kotimaisia sekä kansainvälisiä asiakkuuksia. Viimeistään tässä vaiheessa ymmärsin, kuinka hyviä valmiuksia opintoni antoivat viestintäalalle. Konsultin pitää nimittäin muodostaa nopeasti tilannekuva ja pukea se välittömästi ytimekkääksi viestiksi. Laaja yleissivistys helpottaa puolestaan yhteistyötä asiakkaiden, medianedustajien tai työkavereiden kanssa. Huomasin, että luovuus asui rohkeudessa innostua työkavereiden ideoista, joista yhdessä rakensimme kampanjoita, tempauksia ja ilmiöitä. Yliopisto tarjoaa kaikkien näiden taitojen kehittämiseen erinomaiset puitteet.

Neljän viestintätoimistovuoden jälkeen päädyin vanhan kotikuntani Nurmijärven viestintäpäälliköksi. Hyppy johtoryhmätasolle jännitti, varsinkin, koska päädyin johtamaan kunnan viestintää täysin toiselta sektorilta. Edessä oli suurehko savotta, sillä ensimmäisen vuoden aikana rakensimme tiimini kanssa viestintästrategian, uudistimme brändi-ilmeen, lanseerasimme kunnan kotisivut sekä aloitimme entistä vuorovaikutuksellisemman ja strategisemman viestinnän. Tämä on opettanut yhtä ja toista muutosjohtajuudesta. Jos konsulttina tarvitsin kykyä ottaa haltuun suuret kokonaisuudet, niin nykyistä työtäni en voisi tehdä ilman tätä taitoa. Yhden päivän aikana päällekkäin voi olla kymmeniä asioita, jotka kaikki vaativat viestinnällistä näkökulmaa.

Jos ensimmäinen vuoteni Nurmijärvellä oli uudistumisen ja esimiestaitojen opettelun jakso, kulunut vuosi on ollut kriisiviestinnän koulu. Nähdäkseni kriisin hoidossa on olennaista muodostaa tilannekuva, priorisoida ja toimia nopeasti. Näissä tilanteissa avoimen viestinnän painoarvo korostuu. Tällä hetkellä työpäiväni venyvät, mutta toisaalta koen työni erittäin merkitykselliseksi. Hyvinvointivaltio toteutetaan kunnissa ja siksi kannustankin sinua harkitsemaan kuntasektoria työpaikkana.

Nykyisille opiskelijoille haluaisin antaa muutaman vinkin, joista on hyötyä viestintäuralla ja varmasti myös laajemmin. Ota opinnot tosissasi, ole utelias ja tutustu yliopistossa kiinnostaviin ihmisiin. Valitse itseäsi kiinnostavia sivuaineopintoja ja rakenna omaa polkuasi. Harkitse kuitenkin myös käytännönläheisempiä opintoja. Innostu uusista ihmisistä sekä asioista. Kartuta harjoittelun kautta työkokemusta ja verkostoasi. Pidä huolta ihmissuhteista, ole ystävällinen ja mukava. Hyödynnä tarjotut tilaisuudet, sillä avoimet ovet sulkeutuvat nopeasti. Osoita arvosi, kun saat mahdollisuuden. Harjoittele kirjoittamista, sillä taitoa tarvitset kaikissa asiantuntijatehtävissä. Älä leiki älykkäämpää kuin olet ja uskalla kysyä yksinkertaisia kysymyksiä. Aseta itsellesi tarpeeksi korkeita tavoitteita ja etene päämäärätietoisesti tavoitteitasi kohti. Arvosta itseäsi ja laita itsesi peliin. Ja ennen kaikkea, muuta maailmamme paremmaksi.

Mikäli sinulla herää kysymyksiä urasta viestinnän parissa, älä epäröi olla yhteydessä!

LinkedIN: https://www.linkedin.com/in/teemusiltanen/

Vaihtoaikani Roomassa

Ciao! Täällä kirjoittelee Johanna, kolmannen vuoden patinisti minäkin. Kuluneen kevätlukukauden 2019 olen viettänyt Tor Vergatan yliopistossa Roomassa. Päädyin hakemaan Roomaan rehellisesti sanottuna lähinnä siksi, että paikallinen kulttuuri ja kielen oppiminen kiinnostivat. Rooma ei välttämättä paljon esittelyä vaadi. Kyseessä on tiettävästi suuri kaupunki ja sillä riittää mahdoton määrä erilaisia puolia ja nähtävää. Kuten varmasti monet ovat ennen minua huomanneet, nähtävä ja koettava ei Roomassa lopu, ei edes vajaassa puolessa vuodessa. Rooma ei ole vain ruuhkaisia ja meluisia katuja ja turistimassoja, vaan sillä on annettavaa myös kauempana Via del Corson kuhinasta ja Colosseumin seudusta. Turistien lempialueilla pärjää melko mutkattomasti pelkällä englannilla, mutta muutama italian kielen sananen kirvoittaa kyllä hymyn paikallisten huulille. Jos et siis osaa italiaa ennen kuin reissuun lähdet, suosittelen muutamat perusfraasit opettelemaan melko nopeasti. Tämä on erityisesti tärkeää silloin, jos asut kauempana keskustan tuntumasta. Ilman sen kummempaa italian kielitaitoa on kuitenkin mahdollista selvitä.

Etukäteisjärjestelyt Suomessa ja saapuminen Roomaan

Päädyin hakemaan Erasmus-vaihtoon täydennyshaussa keväällä 2018. Sain tietoa etukäteisjärjestelyistä Tor Vergatan yliopistolta jo samaisena kesänä. Lähtöhän odotti vasta seuraavan vuoden helmikuussa. Kävikin ilmi, että osa informaatiosta tuli vahingossa myös minulle, vaikka ne oli tarkoitettu lähinnä syksyllä vaihto-opiskelunsa Tor Vergatassa aloittaville. Tämäpä ei kuitenkaan varsinaisesti haitannut, sillä näin ollen tiesin, mitä itse pitäisi tehdä lähitulevaisuudessa. Marraskuun loppuun mennessä minun piti lähettää Tor Vergatan yliopiston oma hakemus, johon lähinnä piti täyttää henkilötiedot, opiskelujen tilanne kotiyliopistossa, kopio passista ja alustava suunnitelma kursseista, joita haluan käydä. Tor Vergatan vaihtokoordinaattori myös vastasi lukuisiin kysymyksiini ja neuvoi hakemuksen täyttämisessä, mikä helpotti tietysti huomattavasti. Tämän lisäksi yliopisto lähetti todella paljon informaatiota opiskelusta, ruokailuista, bussiyhteyksistä ja siitä, mistä asuntoa kannattaisi etsiä (erilaisia sivustoja yms). Tor Vergatalla on myös moderni asuntola, joka tarjoaa laajan skaalan palveluita asumisen lisäksi.

Ostin lennot Roomaan marraskuussa (todella halvalla!) ja lähtö koitti helmikuun toisena päivänä. Tuolloin keli oli Roomassa keskimäärin noin 10-15 asteen välillä päivisin, öisin lämpötila laski lähemmäs nollaa. Keli muuttui kuitenkin nopeasti lämpimämpään suuntaan. Toppavaatteita ei siis tarvinnut, mutta pelkillä helletamineillakaan ei olisi selvinnyt.

Itse saavuin Roomaan melko ajoissa ennen opintojeni alkua. Tämä antoi tietysti aikaa asettua ja hoitaa rauhassa byrokratiaa vaativat asiat sekä tutustua Roomaan kaupunkina. Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut lähteä vaikkapa viikkoa myöhemmin, mutta pieni loma ennen opiskelujen alkua Roomassa ei tehnyt pahaa!

Vuokrasin aluksi asunnon Uniplacesin kautta toisen suomalaisen opiskelijan kanssa. Asunto ei kuitenkaan ollut sellainen kuin odotimme. Näin ollen päädyin vaihtamaan asuntoa samaisen välittäjäfirman kautta yksittäiseen huoneeseen oman yliopistoni lähellä. Päädyin asumaan kahden muun vaihtarin kanssa saman katon alla.

Jokaisen Italiaan saapuvan tulee hankkia codice fiscale eli niin sanottu italialainen sosiaaliturvatunnus. Tämän asian hoidin itse ensimmäisen viikkoni aikana Roomassa ja näin se on melkein pakkokin tehdä, sillä tämän codice fiscalen avulla rekisteröidytään yliopistolle. Kyseinen asia hoidetaan maahanmuuttovirastossa, joita Roomassa on useita. Yliopisto antoi myös tähän erittäin hyvät ohjeet, aukioloajoista ja reittiohjeista lähtien. Codice fiscalen saaminen vaatii siis virastoon menemisen, passikopion ja paikan päällä lyhyehkön lomakkeen täyttämisen ja allekirjoituksen. Vaikka italialaisia virastoja usein (aiheellisestikin) parjataan niiden hitaudesta ja toimimattomuudesta, sain codice fiscalen 15 minuutin odotuksen jälkeen.

Yliopistolle rekisteröityminen puolestaan vaati useampaankin yliopiston toimistoon ravaamisen. Tor Vergatalla on yllättävän monta eri kampusta ja se levittyy myös suurelle alueelle. Näin ollen rekisteröityminen, kurssien selvittely ja opiskelijakortin hankkiminen vaativat kolmelle eri tiedekunnalle raahautumisen. Rekisteröitymiseen kannattaa siis varata aikaa.

Asuminen

Tor Vergatan yliopisto on melko kaukana Rooman keskustasta, joskin metrolla pääsee melkein koko matkan keskustaan ja metrojärjestelmä on oikeasti toimiva! Busseista ei täällä todellakaan voi sanoa samaa. Tämä kannattaa siis huomioida, jos päätyy hakemaan Tor Vergatan yliopistoon. Itse suosittelen yliopiston lähellä asumista lämpimästi. Itse asun rivitalossa, jossa on yhteensä 12 asuntoa ja jota paikalliset kutsuvat ”kampukseksi”. Suurin osa naapureistani on vaihto-oppilaita tai muuten vain muualta tulleita ja täällä opiskeluitaan suorittavia, mutta myös muutama italialainen opiskelija löytyy. ”Kampuksella” asuminen on ollut minulle positiivinen kokemus, sillä niin kämppikset kuin moni naapurikin on tullut läheiseksi. Myös vuokranantaja on todella rento ja mukava. Asuminen täällä on myös luonnollisesti halvempaa kuin keskustammassa. Jos siis päädyt hakemaan Tor Vergataan voin lämpimästi suositella asumista täällä asumista (ps. tästä voi kysellä multa lisätietoja!).

Omalta asunnoltani kävelen yliopistolle noin kymmenessä minuutissa. Jos keskustaan haluaa lähteä, joutuu matkaan varaamaan enemmän aikaa ja lähimmälle metroasemalle pitää mennä bussilla noin 10-15 minuutin matka ja siitä jatkaa metrolla keskustaan samainen aika. Asui sitten missä tahansa alueella Roomassa, tulee julkisen liikenteen kausikortille varmuudella käyttöä. Kuukausikortti maksaa 33 euroa kuukaudessa ja sillä saa käyttää kaikkia julkisia.

Meal plan?

Tor Vergatan yliopistolla on useita kahviloita (bar) ja yksi isohko ruokala (mensa). Bar tarjoaa lähinnä pientä purtavaa, täytettyjä leipiä, kahvia yms. Lisäksi jokaisesta rakennuksesta löytyy useita kahviautomaatteja. Mensa puolestaan tarjoaa lämmintä ruokaa, joka kustantaa 3e/naama. Hintaan kuuluu salaatti, 2 lämmintä ruokalajia, jälkiruoka, hedelmä ja jogurtti sekä rajaton määrä juotavaa. Itse saa tietysti päättää mitä ottaa ja lämpimissä ruokalajeissa vaihtoehtoja on useita. Mensaa on tullut käytettyä paljon ja suosittelenkin sitä lämpimästi! Se ei kuitenkaan ole koko päivää auki ja italialaiseen tyyliin aukioloajat saattavat joskus olla mielivaltaisia. Päivittyvät aukiolot kuitenkin löytyvät mensan nettisivuilta. Mensan käyttöä varten vaaditaan aikaisemmin mainitsemani codice fiscale ja sen mukana saatu ”viivakoodi”, jota tulee näyttää annosta maksettaessa. Sen avulla siis todistetaan opiskelijastatus.

Millaista historian opiskelu on siellä? Millä kielellä opiskelet?

Olen opiskellut kurssini englanniksi, lukuun ottamatta käymääni italian kielen kurssia. Italian kielen kurssit ovat Tor Vergatassa ilmaisia ja jokaiselle taitotasolle löytyi ainakin tänä keväänä ryhmä. Historian kursseja on enemmän tarjolla italiaksi, mutta myös englanniksi opetettavia kursseja löytyi useita ja näistä pystyinkin valitsemaan itselleni mieluisat. Useimpien historian kurssien aiheena on taidehistoria.

Mitä kursseja olet ottanut?

Italian kielikurssin lisäksi valikoin itselleni kaksi 12 opintopisteen laajuista historian kurssia. Toinen käsitteli keskiajan Rooman taidetta ja toinen Euroopan ja Lähi-Idän historiaa 1900-luvulla. Aihealueet olivat siis hyvin erilaiset ja niin olivat suoritustavatkin.  Taidehistorian kurssilla oli melko pitkä luentojen jakso ja sen perään toteutettiin kuukauden mittainen vierailujakso, jonka aikana opetus toteutettiin käymällä erilaisissa Rooman taidehistoriallisissa kohteissa. Kurssin päätteeksi pidettiin suullinen tentti. Suulliset tentit ovat hyvin yleisiä Italiassa, useimmiten niitä käytetään jopa ainoana suoritustapana. Näin ei kuitenkaan ollut toisella historian kurssillani; sen eteen tein 2 esseetä ja yhden kirjallisen tentin. Italian kielikurssin suoritusmerkintään puolestaan vaadittiin melko tiukka läsnäolo luennoilla (75% luennoista), kirjallinen tentti ja suullinen tentti. Kaiken kaikkiaan kurssini kestivät melko lailla koko lukukauden. Tenttikausi yliopistossani alkaa normaalisti 1.6 ja se kestää pitkälle heinäkuun loppuun saakka.

Opiskelijaelämä?

Suomalaiseen opiskelijaelämään verrattavissa olevaa opiskelijaelämää ei kyllä Roomasta mielestäni löydy. Roomassa on kuitenkin paljon opiskelijoiden suosimia alueita, joilla on paljon baareja ja kahviloita. Näissä paikoissa hintatasot ovat opiskelijan lompakollekin kohtuullisen suotuisat ja näissä opiskelijat viettävät usein aikaa. Muutamat järjestöt, kuten esimerkiksi virallinen ESN ja Tor Vergatan oma Erasmus in Campus järjestävät paljon bileitä, jonkun verran reissuja milloin mihinkin Italian kaupunkiin/kylään, jalkapallopelejä ja muita aktiviteetteja. Tuntuu kuitenkin vähän siltä, että kyseiset tapahtumat ovat käyneet vähiin kesää kohden tultaessa.

Oletko reissannut paljon vaihdon aikana?

Olen reissannut vaihdon aikana melko paljon. Kaiken kaikkiaan 7 valtiossa on tullut vierailtua viimeisien kuukausien aikana. Myös Italian rajojen sisällä on tullut reissattua paljon, useissa kylissä ja kaupungeissa. Roomasta pääsee luotijunalla nopeasti moneen kaupunkiin ja joskus lipun luotijunaan saa melko halvallakin. Kuitenkin esimerkiksi luotijunalipusta välille Rooma-Venetsia joutuu useimmiten maksamaan menopaluuna 60-80 euron luokkaa. Italiassa liikennöi myös Flixbus, joka toimii melko samanlaisella periaatteella kuin vaikkapa Onnibus. Jos kykenee istumaan bussissa pidempiäkin matkoja, on Italian matkustelu halpaa.

Rooman lähiseuduillakin on toki paljon annettavaa. Lähijunilla matkustaa Roomasta alle tunnissa moneen pieneen kylään. Lähijunat näihin kohteisiin maksavat normaalisti kolmesta kuuteen euroa, joten ne ovat myös budjettiystävällisiä kohteita!

Mahdollisiin lisäkysymyksiin vastaan mielelläni ja niitä saa lähetellä vaikkapa sähköpostilla osoitteeseen johanna.e.makela@tuni.fi tai vaihtoehtoisesti jonkin somekanavan kautta! Hyvää kesää (vielä toistaiseksi täältä Rooman auringon alta) ja nähdään syksyllä!