Karanteeniblogi

Tervetuloa lukemaan Patinan Karanteeniblogia, jonne kaikki ainejärjestön jäsenet voivat kirjoittaa omannäköisiään tekstejä. Näinä erikoisina aikoina on tärkeää jakaa fiiliksiä ja ideoita muiden kanssa. Tekstit voivat olla mitä vain taivaan ja maan väliltä – sana ja tyyli ovat vapaa! Voit jatkaa keskustelua vastaa-osuudessa tai instagram-julkaisun kommenteissa.
JOS KIINNOSTUIT KIRJOITTAMAAN LÄHETÄ VALMIS TUOTOS WORD-TIEDOSTONA KUVITUSKUVAN KANSSA: taru.lahtinen@tuni.fi!
Teksti voidaan julkaista nimellä tai sitten anonyymina.


Nellin käännös keskiajan kulkutaudista

IMG_7305

Tervehdys rakkaat karanteenipatinistit! Tiesittekö, että latinan opiskelu on kivaa? Aloin itse opiskelemaan sitä alun perin siksi, että osaisin kandissa ja gradussa kääntää keskiaikaista alkuperäistekstiä. Sittemmin oon oikeesti innostunut siitä, ja nyt meneillään oleva keskiajan latinan kurssi on ehkä mun kevään lempparikurssi. Oon kyllä siis aivan paska siinä kielessä, mutta hidasta kehitystä on kuitenkin ehkä havaittavissa. Ehkä.

Käydään tällä hetkellä meidän latinan kurssilla kronikkatekstiä vuodelta 1348. Siinä kerrotaan mustasta surmasta, ja ajattelin tällein koronapaniikin hengessä jakaa teille mun (ei todellakaan täydellisen!) käännöksen tuosta tekstin alusta. Olkaapa hyvät:

”Sinä vuonna oli ilmennyt loputtomasti häiriötä monilla alueilla, koska hirmuinen kulkutauti, joka oli saanut alkunsa meren takana, tuhosi kaiken mitä järkyttävimmin seurauksin. Ennen pahan hyökkäystä, ylemmän ilman turmeltuneisuutta, ihmiset ja kantojuhdat olivat paikoillaan töissään niillä paikoilla, joihin heidät oli asetettu. Näin heidät muutettiin kiviksi, eivätkä he pystyneet pakenemaan. Niillä alueilla, joissa inkivääri kasvaa, satoi kuolettavasti. Sateeseen oli sekoittunut turmiollisia käärmeitä ja erilaisia matoja. Kaiken mitä se koski, se tuhosi heti. Ja siellä lähellä satoi ja salamoi niin, että taivas valaistui karmealla tulella, joka tuhosi heidät jotka löysi; he todella paloivat voimakkaasti ja muuttuivat kuin kuivaksi puuksi. Sieltä etenevä savu tarttui niin voimakkaasti, että tartutti säännöllisesti kaukaa tulevia kauppiaita; jotkut heistä kuolivat samalla tapaa.”

Jotta ei menis liian synkäksi, niin ajattelin jakaa myös kivan latinankielisen lauseen jonka opin tässä taannoin. ”Sit Deus propitius huic potatori!” elikkäs ”Olkoon Jumala armollinen tälle juomarille!”. Sitä voi itse kukin tässä karanteenielämässä soveltaa haluamallaan tavalla. (Lause löytyy Carmina Buranan runosta 191.)

PS. Jos haluatte jotain laadukasta luettavaa historian kulkutaudeista, niin suosittelen esim. Triviumin blogia (https://blogs.uta.fi/trivium/) tai Jussi Jalosen twitteriä.

PPS. Tähän aiheeseen oli pikkasen vaikeaa löytää hyvää kuvituskuvaa, joten tässä keskiaikainen kuvaus Helvetistä Hattulan vanhan kirkon seinältä. Kai se liittyy aiheeseen.

Lähteet: Continuatio Novimontensis, Monumenta Germaniae Historica, Scriptores 9 (Chronica etannales aevi Salici), ed. G.H. Pertz, Hannover 1851, p. 674, 19-55 [Anno 1348].

Kirjoittanut: Nelli Järvelä

Buddhalaisia kreikkalaisia afganistanilaisia intialaisia tyylii 200eaa.?

Jeremiaksen sähläävä introduktio siihen, että kreikkalais-baktrialainen kuningaskunta oli olemassa. (Kuvassa vasemmalla Buddha ja oikealla häntä suojelee Herkules.)

Kuva1

Meikäläinen tykkää bongailla historiasta kulttuurien sekoittumisen kohtia sekä historian unohtamia kansoja, synkretismi on hauska sana. Antiikin historia on ollut tälle laajalle intressille hedelmällinen skyytteineen, illyrialaisineen ja traakialaisineen. Kaikilla mainituilla voi pelata Total War Rome 2:sessa. Ja tämän videopelin kautta löysin myös Baktrian, jolla tulikin valloitettua puolen maailmaa, Baktrialla kun oli hyvä taloudellinen aloituskohta ja sen sijainti oli pelikartan reunassa niin idässä ettei tarvinnut huolehtia siitä että joku hyökkää selustaan, kataphraktit OP. Mutta lupasin otsikossa buddhalaisia, ei siitä sen enempää, Total War Rome 2:sessa ei ollut uskontoja (elleivät lisänneet, jostain syystä päivittivät 7 vuotta vanhaa peliä taannoin). Tämä on yöllä suollettua tajunnanvirtaa, mikä ei auta sitä tosiasiaa että lähteeni eivät ole Sitä Puhtainta Akateemista Parhautta, mutta eiköhän tämä ole suurin piirtein totta kuitenkin. Ongelmallisinta tämän historian kuriositeetin kannalta on se että yksityiskohdat ovat sirpaleina siellä sun täällä, paljon on aukkojakin tietämyksessä… mutta niin on antiikin historiassa muutenkin. Teki mieli paasata vapaamuotoisesti, hetken inspiraatio puri keskellä yötä.

Mutta siis, kontekstointia. Aleksanteri Suuri tunnetusti sekoili tiensä Intian rajoille asti, ja tämän reissujen myötä sotilaita jäi bilettämään sinne sun tänne ympäri Persian tilavia nurkkia. Mutta hän ei ollut edes ensimmäinen heppu joka vei kreikkalaisia Afganistaniin, persialaiset hallitsijat kun olivat jo joskus aikoja ennen raahanneet alueelle kohtuullisen läjän valtakunnassa ennen Aleksanteria olleita kreikkalaisia joita epäiltiin kapinahengestä/assassinaatioista/jostakin ärsyttävästä, divide et impera, tai siis potkitaan ongelmat pois silmien edestä.  Kun Aleksanteri sotilaineen saapui paikalle Afganistaniin löysi hän sieltä ihan kivasti heppuja jotka suurin piirtein muistuttivat kreikkalaisia, luonnollisesti heitä tuli muualta lisää siinä kohtaa kun ryhdyttiin miettimään hallintoa.

Jaaaaa sitten Aleksanteri kuoli ja tämän kenraalit repivät valloitukset pariin miljardiin pirstaleeseen. Ja sitten sotivat keskenään. Paljon. Kun kaikkea Syyriasta itäänpäin ainakin muodollisesti hallinnut Seleukidien dynastia otti väliaikaisesti turpaan Egyptin alueen Ptolemaiosten vastaavalta vuonna 247eaa., Baktrian eli sen kaukaisimman itänurkan kreikkalainen satraappi eli tyyliin kuvernööri Andragoras ajatteli että nyt on hyvä aika julistaa itsensä itsenäiseksi kuninkaaksi. Eikä idea ollut edes maailman aivan suuruudenhulluinta sorttia, Baktria kun sijaitsi maukkaassa varhaisen idänkaupan solmukohdassa. Vaan ei se silti suurvalta ollut, vuosikymmenen päästä läjä paimentolaisia jotka ehkä/luultavasti olivat varhaisia Parthialaisia (heppuja jotka lopulta hallitsivat Persiaa pitkän tovin sen jälkeen kun Seleukidit saivat tarpeekseen olemassaolosta) rellestivät rajan yli ja nirhasivat Andragoraksen (joka sentään ehti olla sen vuosikymmenen vallassa, aika moni kuningas on ollut onnettomampi). Andragoraksen joku poika loppujen lopuksi teki diilin faijansa tappajien kanssa ja sai luvan olla olemassa, tai jotain emme me oikeasti tiedä, kahakoitti sitten muutaman Seleukidien sotajoukon kanssa jotka olisivat halunneet Baktrian takaisin itselleen. Melkein itse asiassa hävisikin Seleukideille, mutta piiritykset ovat niin ankeaa ja ennen kaikkea hiiiidaaaasssstaaa meininkiä erityisesti ennen muinoin että yksi selkäsaunoja jaellut seleukidisotajoukko tajusi ettei ole aikaa istuskella täällä idässä koko vuosikymmentä kun lännessäkin on vihollisia kärkkymässä.

Tämä on se kohta jossa se pahin höyry hidastuu, mutta tämä on blogipostaus joten voin rauhassa örveltää tieni loppuun. Vaikka lännessä vanha hallitsijadynastia Seleukidit pikku hiljaa taantui ja Parthiakin alkoi vahvistumaan, Baktrialla meni kohtalaisen mukavasti. Vaikka idänkauppa ei ollut sitä mitä se joskus oli ollut, tienesteillä saatiin ihan mukavia sotajoukkoja aikaiseksi. Ja taidetta, ja todella paljon säilyneitä kolikoita. Pari kunnianhimoista Baktrian hallitsijansorttia onnistui laajentamaan kuningaskuntaa Intiankin suuntaan, about nykyisen Pakistanin alueelle. Erityisesti kun suuri ja Intian historialle tärkeä Maurya -imperiumi sortui 180eaa. ja loi valtatyhjiön eli englanniksi Free Real Estate.

Yläluokka puhui kreikkaa ja palvoi vanhoja kreikan mytologian jumalia, rahvas oli jotakin iranilaista variaatiota. Se wanha perus Ruotsi-Suomi yhteiskuntarakenne. Mutta Baktria oli pitkään edellä mainitun Maurya -imperiumin läntinen naapuri. Mauryan hallitsija Ashoka muistetaan parhaiten siitä että hän innostui buddhalaisuudesta, tukien uskoa ja sen leviämistä. Näitä vaikutteita levisi jo tällöin Baktriaankin asti, mutta vaikutteet menivät myös toiseen suuntaan, kreikkalaisia matkittiin Intiassakin. Hillitty määrä Baktrian populasta kääntyi buddhalaisuuteen.

Mutta sitten kun Baktria otti itselleen kunnolla Intiasta alueita Mauryoiden romahdettua, alkoi todellinen harcore kulttuurillinen omaksunta. Hetken kulttuurillisen superkukoistuksen jälkeen Baktria jossain kohtaa jakaantui kahtia valtataistelun myötä, nykyisen Pakistanin alueen puoliskossa oli yksi heppu ja vanhassa Afganistanilaisessa oli toinen. Nyt erityisesti tämä Intiaan jumittamaan jäänyt tyyppi näki hyödyksi paikallisten yhden jos toisenkin uskon suosimisen, hänen kuningaskuntaansa viitataan ei Baktriana vaan Intialais-Kreikkalaisena kuningaskuntana, Indo-Greek Kingdom. Tyyliin näin syntyi kreikkalais-buddhalainen taide, jossa mm. itse Herkules pääsi esiintymään Buddhan suojelijana, ja nimenomaan kaikista tärkeimmin, itse Buddha kuvattiin. Ennen ei oltu häntä ainakaan merkittävästi esitetty kuvallisessa materiassa. Pääidea, kreikkalainen taide vaikutti buddhalaiseen taiteeseen merkittävästi. Tutki asiaa enemmän, sinä siinä.

Vanha Afghanistanin alueen osio joutui lopulta (jälleen) paimentolaisten valtaamaksi jotain 130eaa., Intian osio kituutti yli vuosisadan pidempään. Mutta lopulta sekin osaltaan hajosi ja sirpaloitui, osaltaan sulautui intialaiseen kulttuuriin. Vuonna 10jaa. viimeinenkin jäänne katosi itsenäisenä kuningaskuntana, joskin kreikkalaisvaikutteista populaa oli alueella vielä tovin siitäkin eteenpäin. 

Tässä tämä hajanainen introduktio. Oli kivaa päästä suoltamaan tekstiä ilman suorituspaineita aiheesta joka on niin Jeremias kuin Jeremias voi Jeremiaksena olla, tallennuspisteenä sijainti jossa jotakuta saattaa jopa kiinnostaa. Tässä muutama mielestäin tärkeä pointti vielä ennen kuin menen nukkumaan.

  1. Kreikkalaisia kauppiaita kävi Intiassa jo ennen Aleksanteri Suurta. Idänkauppa on todella vanha ilmiö, jo ennen ensimmäistä kunnollista Persian inkarnaatiota about 500eaa. oli jo merkkejä tulevasta Silkkitiestä josta min. 50% oli vettä.
  2. Yläluokan kulttuuri on aina oma ilmiönsä. Vierasta alkuperää oleva kulttuuri ei ole aina historiassa ole ollut auttamattomasti tuomittu assimiloitumaan rahvaaseen kuten viikingit ja mongolit (jälkimmäinen vähän väiteltävissä).
  3. Kreikkalainen taidekulttuuri vaikutti buddhalaiseen taiteeseen yllättävänkin paljon. Intia on ollut kiinteässä yhteydessä muuhun maailmaan pitkälti aina, mm. juuri sen kaupankäynnin kautta.
  4. Maurya -imperiumi oli iso juttu, melkein yhdisti Intian jo 323-184 eaa.
  5. Buddhalaisuuden historia on aivan oma numeronsa, se on aika värikästä ja monivaiheista sekin.
  6. Afganistan on historiallisesti monipuolinen alue, pelkästään eri paimentolaisheimoja siellä on pyörinyt kymmeniä.
  7. En olisi ikinä törmännyt tähän jollen olisi hankkinut tyyliin yläkoulun kahdeksannella Total War Rome 2:sta. Täytyy joskus kirjoittaa vielä Odrysian kuningaskunnasta ja daakilaisista ja galatialaisista ja Persiasta monine inkarnaatioineen ylipäätään.
  8. Vinkkejä hakusanoiksi jos haluat tehdä lisää tuttavuutta tämän aiheen kanssa: Greco-Bactrian Kingdom, Indo-Greek Kingdom, Greco-Buddhist Art, Greek influence on India, Maurya Empire, Ashoka The Great.
  9. Heilungin Traust on todella hyvä biisi. Tämä tehty sen ja jääteen voimalla.

Kirjoittanut: Jeremias Rauhaniemi

Karanteenikokkauksia vol. 1: Tomaatti-vuohenjuustokeittounknown-2

Eräs nimeltä mainitsematon Patinan Sopo-vastaava haastoi meikäläisen kirjottelemaan auki päästä temmattua tomaatti-vuohenjuustokeittoreseptiä joten täältä pesee. Vol ykkönen siltä varalta, että karanteenipsykoosi iskee suonensisäisten tavoin ja päädyn kirjottelemaan lisää.

Tähän väsäykseen tarvitset:

  • Sauvasekoitin (ihan ykkösostos, mullistaa kokkauspalettisi parilla kybällä)
  • Kattila, leikkuuvälineet jne., jos näitä ei löydy ni heikosti menee
  • 1kg paseerattua tomaattia
  • 500g tomaattimurskaa
  • 500g tomaattia (tosin järki käteen, ei opiskelijalla, varsinkaan Patinistilla, ole fyrkaa maksaa 5e/kg, tällöin korvaa osa tomskuista murskalla)
  • 1 iso sipuli
  • 4dl ruokakermaa
  • Oliiviöljyä
  • 400g vuohenjuustoa
  • Valkosipulia, muoto vapaa. Valkoliekki tosin aina ykköstä.
  • Tuoretta basilikaa
  • Suolaa ja mustapippuria

Pistä sipuli palasiksi ja kuullota keittokattilassa runsaassa oliiviöljyssä. Sipulin, tai ylipäätänsä minkään pilkottavan koolla ole juuri väliä, kuhan sen verran snadia, että sauvasekoitin ei sakkaa. Lyö sekaan ruokakerma, paseraattu tomaatti ja tomaattimurska, väännä hellan volaa vähän miedommalle ja jätä sörsseli porisemaan sillä välin kun pistät tomaatit, vuohenjuuston ja reilusti basilikaa veitsen alle. Paiskaa ne kattilaan sitä mukaa kun palasina. Perään reilusti valkosipulia, pippuria ja suolaa. Anna lämmetä rauhassa miedolla lämmöllä.

Kun keitto alkaa poreilla lämmöstä, kaiva esiin sauvasekoitin ja muokkaa monimuotoisesta, sattumaisesta soossista homogeeninen, persoonaton massa. Jos näyttää, että meinaa tulla omaan makuun liian jämäkkää, lisää loraus vettä tai maitoa. Ite meen aina maidolla, tottakai.

Jatka miedolla lämmöllä hauduttamista, lisäile mausteita tarvittaessa ja maistele jatkuvasti. Omasta mielestäni maistelu ei ole riittävää, jossei ainakin kolmasosa keitosta ole kadonnut sen valmistumiseen mennessä.

Kun valmista (yleensä hauduttelen niin kauan, että nälän taso ylittää kärsivällisyyden), heitä lautaselle ja päälle pari basilikan lehteä ihan vaan että näyttää vähä hifimmältä. Ponapetiit.

Kirjoittanut: Lassi Varis

 

Pakotettu hidastaminen antaa aikaa olennaiselle

Unknown

Koronaviruksen räjähdyksenomainen leviäminen globaaliksi pandemiaksi on aiheuttanut aivan käsittämättömän muutoksen ihmisten arjessa, jota en kuvitellut ikinä näkeväni. Tämä pandemia on aiheuttanut valtavat määrät kärsimystä ja monenlaista kurjuutta, eikä epävarmuudelle ole loppua vielä näkyvissä. Kuitenkaan näkymät eivät ole pohjattoman synkät, sillä pandemian voi ajatella myös eräänlaisena yhteiskuntien stressitestinä, jossa testataan järjestelmien kantokyky kriisitilanteissa. Tällä hetkellä voidaan ajatella että Suomessa menee hyvin ja että koronavirus on tietyllä tavalla lievin mahdollinen skenaario, joka voi pistää yhteiskunnat näin solmuun: pandemia ei ole aiheuttanut väkivaltaisuuksia, tai päinvastoin. Yleisesti yhteiskunnat tuntuvat kestävän tämän oikein hyvin, vaikka ongelmat ovat äärimmäisen vakavia, eli erittäin ikävissäkin asioissa on kuitenkin positiivinen pohjavire.

Yhteiskunnan totaalinen pysähtyminen ja arjen muuttuminen on asettanut myös oman arkeni aivan uuteen perspektiiviin. Minun elämäni kaikki osa-alueet ovat täysin yliopistoympäristöön sidottuja. Opintoni, ystäväni, harrastukseni ja vapaa-ajan hassutteluni pyörivät kaikki yliopiston ympärillä ja nyt se kaikki on kiinni ties kuinka kauan. Tämä on pakottanut minut ajattelemaan toimiani eri näkökulmasta, mutta myös tärkeämpänä hidastamaan touhujani. Jälkimmäinen on ollut minulle huomattavasti vaikeampaa, jota en ole vieläkään ymmärtänyt, sillä vaikka viihdyn hyvin yksinäni ja omissa oloissani, en ole tottunut elämään tyhjän kalenterin kanssa, jossa ei ole vähintään paria kurssia ja kolmia sitsejä buukattuna samalle päivälle. Pakotettu hidastaminen on osoittanut itselleni ja koko yhteiskunnalle että kuinka ikuisen stressin ja kiireen limboon on voinut jumiutua niin, ettei sitä osaa tai pysty itse katkaisemaan. Vasta totaalinen stoppi on antanut aikaa ajatella miten rauhoittuminen ja omissa oloissa oleminen voi antaa uutta näkökulmaa omalle toiminnalleen niin opintojen kannalta kuin yleisesti. Kiireen jatkuvuudesta ja tylsyyden epäterveestä katoamisesta kirjoitettiin mm. Hesarissa hyvä artikkeli jokunen viikko takaperin. Elämän eräänlainen hidastuminen ja tylsyyden läsnäolo pakottaa itseään miettimään toimintojaan uudestaan.

Nyt kun suurin osa kaikista opiskelijoista viettää hiljaiseloa omissa karanteenikammioissaan, on aika keskittyä omaan jaksamisen ja itsensä kanssa toimeen tulemiseen, sillä mahdollisuudet sille on paremmat kuin koskaan. Vastaavasti oman itsensä kestäminen ja parhaimmillaan itsensä kanssa viihtyminen voi ohjata opiskelijan ajattelemaan myös omaa opiskeluaan terveemmin, jolloin loputtoman noppatehtailun sijaan voi keskittyä paremmin ajatuksiin laadusta ja oppimistyylien hiomisesta ilman pelkoa loputtomasta määrästä keskeytyksiä. Koronakaranteeni on suuressa mittakaavassa erittäin negatiivinen asia, mutta sen lieveilmiöt meille etuoikeutetulle joukolle voi antaa mahdollisuuksia oman toiminnan kehittämiseen ja itsediplomatiaan, jossa globaali pandemia on julistanut tulitauon stressipalloilun ja ihmisarvon välille.

Kirjoittanut: Juho Aarikka

1 vastaus artikkeliin “Karanteeniblogi”

  1. Nam,,hyvää kiisseliä kitos reseptistä! Emännän kanss,,syötiin lounaala reissumiehen kera ai että teki eetvarttia,,! Siunausta teil kaikil,, älkää menkö ulosss ei köy hyvi,..!!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.