Helteinen kesä Tartossa

Tere!

Olen Joni ja nyt neljännen vuoden historianopiskelija. Olin kesän 2018 museologian Erasmus -harjoittelussa Tartossa, Virossa. Viro ei ehkä ole monelle se ensisijainen paikka lähteä suorittamaan ulkomaan jaksoa. Sen ajatellaan olevan niin lähellä ja jo ennestään tuttu, että tähdätään yleensä muualle. Näin ajattelin aluksi itsekin, ja tavoittelin alun perin harjoittelupaikkaa lähinnä Britanniasta. Brittiläiset museot kuitenkin vaihtelevin perustein eivät kyenneet harjoittelijaa ottamaan, joten käänsin katseeni toisiin maisemiin. Yhdeksi hakukohteeksi valikoitui Baltian kulttuuripääkaupunki Tartto, ja sen maineikkaan yliopiston oma museo. Ja onneksi valikoitui! Tartto osoittautui mitä mainioimmaksi valinnaksi ja Tarton yliopiston museo erinomaiseksi paikaksi suorittaa harjoittelu!

Ennen harjoittelua

Ennen harjoitteluun lähtöä oli luonnollisesti haettava Erasmus-harjoittelutukea. Tämä tapahtui kohdallani jo hyvissä ajoin edeltävänä syksynä. Kiinnostuin heti kun museologian sivuainekokonaisuuden alussa mainittiin mahdollisuutena suorittaa jakson harjoittelu ulkomailla. Kun päätös harjoitteluapurahan myöntämisestä talven aikana tuli, aloin aktiivisesti metsästää harjoittelupaikkaa. Kuten jo edellä totesin, se ei ollut helppo tehtävä ja alkuperäiseen kohteeseen Britanniaan ei paikkaa auennutkaan. Harjoittelupaikan etsiminen on hieman erilaista yliopiston opiskelijavaihtoon hakeutumien kanssa, koska harjoittelupaikan saaminen riippuu paljon vastaanottavan tahon resursseista ja tarpeista. Oma harjoittelupaikkani Tartossa aukesikin vasta reilu kuukausi ennen, kun harjoitteluun oli tarkoitus lähteä.

Osasyy Tarton valitsemiseen oli myös se, että minulla oli siellä tiedossa jo valmiiksi asunto. Tuttuni opiskelee siellä yliopistossa ja oli kesän puolestaan Suomessa, joten ilmaantui mahdollisuus asustella hänen asunnossaan, ja näin ollen välttää kaikki asunnon etsimisestä syntyvä stressi. Kun lähdön aika koitti, matkustaminen Tarttoon oli helppoa. Olisin voinut myös lentää sinne Helsingistä alle tunnissa, mutta päädyin kuitenkin laiva + juna vaihtoehtoon, nähden samalla virolaisia maisemia.

Asuminen

Tarttoon saavuttuani minulla oli muutama päivä aikaa tottua maisemiin ennen harjoittelun alkamista. Käytinkin sen tutustuessa kaupunkiin ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Suomeen verrattuna asuminen Tartossa on hyvin edullista, kuten myös muu eläminen. Viron kieltä en juuri osannut lähtiessä, mutta se ei ollut mitään ongelma. Suurimman osan virolaisista kanssa kommunikaatio onnistuu hyvin englanniksi. Jos jonkun kanssa ei onnistunut, niin muutama opittu sana ja käsieleet riittivät molemminpuolisen ymmärryksen saavuttamiseen.

Vasemmalla näkymä vanhaan kaupunkiin Toomemäeltä ja kuva Tarton yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta

Vastakohtien kaupunki

Tarttoa pidetään virolaisen sivistyksen ja kulttuurin keskuksena. Kaupungin yliopisto on perustettu jo 1632 ja etenkin 1800-luvulta alkaen toiminut hyvin merkittävänä opinahjona niin virolaisille, venäläisille kuin saksalaisillekin. Myös harjoittelupaikkani heijastelee kaupungin hienoa yliopistohistoriaa: Tarton yliopiston museo sijaitsee alun perin keskiaikaisin katolisen katedraalin raunioihin rakennetun, 1800-luvulla käyttöönotetun yliopiston entisen kirjaston tiloissa. Näin ollen museorakennuksen historia ulottuu aina 1200-luvulle saakka. Alkuperäisen, Liivinmaan sodan aikana pahasti vaurioituneen katedraalin jykevät seinät ja holvikaaret seisovat edelleen paikallaan. Rakennuksen menneisyydestä voi löytää myös symboliikkaa: merkittävä uskonnollinen rakennus on saanut uuden elämän tiedon ja tieteen temppelinä. Kaupungista löytyy muutenkin erittäin hienoa arkkitehtuurista vastakkainasettelua: kaupungilla kulkiessaan voi kohdata yliopiston uusklassismia edustavat rakennukset, vanhoja 1800-luvulla rakennettuja puutaloja, sekä Neuvostoliiton vallanaikana rakennettuja hruštšovkija, eli niitä kauniita betonielementtikerrostaloja, jotka hyvin leimallisesti värittävät entisten neuvostomaiden lähiöiden arkkitehtuuria.

Museorakennus keskiaikaisen katedraalin raunioiden katveessa

Harjoittelun sisältö

Itse työtehtäväni olivat hyvin monipuolisia. Toimin museossa sekä kokoelma- että näyttelypuolella. Tein mm. museolle suomenkielisiä tekstejä näyttelyihin, sekä arkistoin Tarton yliopistollisen sairaalan 1800-luvun potilastietokortteja. Tämän lisäksi sain vapauden suunnitella itse opastetun kierroksen museon näyttelyihin. Kun kierros oli suunniteltu aloin myös pitämään näitä kierroksia pari kertaa viikossa sekä englanniksi, että suomeksi. Tarton yliopiston museo oli erinomainen harjoittelupaikka, sillä siellä pääsi näkemään monipuolisesti museotyön erilaisia puolia, sekä käyttämään myös omaa luovuuttaan. Pääasiallisena työkielenä käytin englantia, joten esimerkiksi viron kielen taito ei ole välttämättömyys harjoitteluun etelänaapurissa.

Näkymä Tarton yliopiston museon yhdestä näyttelytilasta, Valkoisesta Salista

Vapaa-aika

Tartossa on tarjolla paljon kulttuuria ja erilaista nähtävää, joten suurimman osan kesästä viihdyinkin siellä. Kuitenkin, Tarton sijainti eteläisessä Virossa avasi kesän aikana myös hyvät mahdollisuudet matkailulle kaupungin ulkopuolella. Viro on pieni maa, joten etäisyydet muihin virolaiskaupunkeihin olivat lyhyitä. Käytinkin tätä hyödykseni varsin aktiivisesti. Lisäksi Latvia ja Liettua ovat hyvin lähellä, ja yksi kesän kohokohtia olikin Suomesta saapuneen ystävän kanssa tehty viikonlopun bussireissu Riikaan. Baltian matkailu bussia käyttäen ei myöskään rasita lompakkoa kovin paljoa, joten sitä voin ehdottomasti suositella aivan kaikille. Lisäksi Virossa ja Baltiassa on muutenkin paljon nähtävää ja koettavaa. Varsin pian huomaa, että ne Tallinaan tehdyt laivareissut eivät anna kovin kattavaa kuvaa etelänaapurimme elämästä.

Tarton kaduilla kohtasi sopivassa suhteessa niin uusia kissaystäviä kuin katutaidettakin